Vekkuliinan olo ei sitten parantunut eilisestä. Vettä vähän siemaili ja pikkuisen puri heinää muttei päässyt ylös. Ei vaikka kuinka yritti niin takajalat eivät suostuneet yhteistyöhön. Aamulla soitto eläinlääkärille, kaikki tiesivät mikä oli edessä. Päivällä kävin Vekkuliinaa katsomassa ja silittelemässä sen kosteaa turpaa, rapsuttelin pehmeää päätä. Hiljaa kehuin kiltiksi tytöksi ja kuinka reipas Vekkuliina oli jaksanut olla. Iltapäivällä kävin sitten viimeisen kerran jättämässä itku kurkussa ja kyyneleet poskilla valuen hyvästit. Vähän sen jälkeen tulikin eläinlääkäri joka lääkkeillään armahti Vekkuliinan ikiuneen.
Jää hyvästi ystävä kallein, taivaan vehreillä laitumilla on sinun nyt hyvä olla
Kommentit