Neljä päivää se sitten meni yliaikaiseksi mutta tänään aamulla Unnukka sitten tekaisi neljännen vasikkansa. Illalla ei ollut mitenkään erikoisen kipeänä, sen verran kuitenkin limoitteli että minulla kävi ajatus että aamulla saattaa tapahtua.

Lehmien uloslaiton aikaan tuli sitten vesipää. Unnukka ei sitä hätkähtänyt, olisi mielellään lähtenyt ulos muiden mukanaMuita piti siinä ulos laittaessa katsoa etteivät vain ala puskemaan Unnukkaa, joka on ilmeisesti arvoasteikolla siellä loppupäässä. Kaikki meni ihan kivasti, mutta kun Timantti päästettiin, tämä kävelee suoraan kohti Unnukkaa ja puskee täysillä mahaanMinä siitä tottakai suutuin ja annoin sitten vähän satikutia rouvalle.

Kun saatiin muut lehmät ulos annettiin rouvalle kuivaa heinää ja vettäkin yritin tarjota. Pari lipaisua otti vettä ja muuten koko poikimisen ajan mässytti heinää. Tällä välin vesipään tilalla näkyi kaksi valkoista sorkkaa ja musta pää vilahti aina silloin tällöin näkyvillä.

Ja kuten arvata saattaa meidän tuurilla, poikiminen seisahtui tähän. Vasikka oli kyllä oikeinpäin, mutta Unnukka ei saanut sitä tulemaan omin voimin enempää. Ei kun jälleen kerran naruja koipiin ja vetämään.

Pikkuinen (joka ei silloin kovin pieneltä tuntunut) ei millään meinannut mahtua tulemaan. Saatiin kiskoa ja kiskoa ja tuntui että käsistä lähtee kaikki voima. Vasta sitten alettiin saada vasikka tulemaan ja muutamalla vedolla saatiinkin se sitten lopulta maailmaan.

Vasikka rukka oli niellyt limaa melkoisen määrään ja oli aika velttona aluksi. Rivakkaa puhdistamista mahan kohdalta ja suun putsauksen jälkeen alkoi vasta kunnolla näyttää elonmerkkejä.

Laitettiin sitten Unnukan viereen ja tämä nuoli innokkaasti lapsukaistaanVasikka, joka tuossa välissä oli paljastunut lehmäksi, alkoi yskimään loppuja limoja kurkustaan ja äidin innokkaalla avustuksella sai lopulta elämän langasta kiinni. Meni varmaan noin puoli tuntia ennen kuin vasikka vihdoin yritteli päästä seisomaan. Unnukka ei olisi millään malttanut antaa lapsukaisen nousta seisomaan, itku pääsi heti kun tytär vähänkin yritti livahtaa äidin hellästä huomasta.

Lopulta piti kuitenkin viedä neiti omaan yksiöönsä. Tyttönen kulki sievästi veljeni sylissä karsinaan saakkaUnnukkakaan ei murehtinut kun sai lisää kuivaa heinää syötäväksi.

Neiti, joka sai nimekseen Hunnutar, paljastui oikein sosiaaliseksi ja uteliaaksi vasikaksi, pienen lepohetken jälkeen. Isänä pikkuisella on McCormick, joten jännityksellä odotan millainen Hunnuttaresta oikein kasvaa. Odotuksia on.

Tässä kuva äidistä ja tyttärestä:

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Parina viime viikkona on tapahtunut kaikenlaista ettei tännekään ole ehtinyt kaikkea kirjoitella. Tässä pieni koostelähetys:

Viime viikolla tarkistettiin Timantti ja Pinni. 6 viikkoa siemennyksistä joten joutuu vielä uudestaankin tarkistamaan. Timantin tulos oli ehkä tyhjä. Se saattaa olla hyvä juttu, paha utaretulehdus iski uudestaan, joten ollaan taas sillä kannalla ettei siemennetä. Pitää kuitenkin vielä varmistaa. Jos sittenkin on tiine, niin katsellaan mitä tehdään.

Pinnille siementäjä sanoi tulokseksi, ehkä TIINE!!!! Jes, vielä ei saisi kyllä riemuita kun ei ole varma tulos mutta jos pitää paikkaansa ainakin minulla on ilo ylimmillään. Yhdeksän siemennystä se sitten vaati, maaliskuussa sitten jos hyvin käy pitäisi vasikan tulla. Pitäkäähän peukkuja että Pinni varmasti on tiine

Tällä viikolla taas kävi sorkanhoitaja, joka hoiti sekä Ylhän että Tassun sorkat. Nyt olisi sitten Ylhä päässyt ulos, mutta ei tahtonut, joten sairausloma jatkuu edelleen Toivottavasti tästäkin kuitenkin toipuu ja ehtii nauttia vielä "kesälomasta" ennen kuin syksy ja talvi saapuu.