Eilen Ylhää poi'ittaessa tuli kuin enteenä mieleeni ne kerrat kun yhden lehmän poikiminen laukaisee ketjureaktion ja vasikoita alkaa tulla ovista ja ikkunoista. Niin kävi nytkin, kun Vekkuliina päätti pyöräyttää oman vasikkansa ilmoille.

Iltapäivällä kun alettiin laittaa lehmiä navettaan pitkän hellepäivän päätteeksi, huomattiin että yksi oli joukosta poissa. Vekkuliina harhaili kaukana kaukana laitumen toisessa päässä yksikseen. Monestikin kohta poikivat lehmät menevät samaan paikkaan, siellä on rauhaisa soppi joen vieressä ja koivuja suojana, komea paikka kesäisin. Sieltä tämäkin rouva löytyi levottomana, paarmojen kiusaamana. Millään ei olisi Vekkuliina halunnut jättää valitsemaansa paikkaa ja mennä navettaan, koko ajan karkaili kun ajettiin sitä navettaan päin.

Navetalla meni vain hetki kun vesipää tuli ja meni. Jälleen kerran kävi niin että poikiminen tyssäsi siihen. Kesti pidemmän aikaa ennen kuin vihdoin alkoi taas tapahtua. Sorkka ilmestyi. Vaan sorkkia ei ilmestynyt kuin yksi niin veljeni sai ruveta kätilöksi ja kaivella toisenkin sorkan esiin. Päätä ei tuntunut, vasikka oli väärinpäin tulossa. Oli annettava vetoapua, sen verta tiukassa vasikka oli.

Lopulta vasikka saatiin maailmaan, mutta se oli niellyt sen verran limaa, että vähän aikaa pelotti jääkö se henkiin vai ei. Limaa saatiin pois ja rivakalla puhdistuksella ja Vekkuliina- emän innokkaalla nuolemisella saatiin pikkuveikko piristymään henkiin

Nyt on sitten kaikki Haapalan Satsin jälkeläiset kuoriutuneet ja saldo 4 tiineydestä ihan hyvä: 4 lehmävasikka (joista Paulinan kaksoset syntyivät kuolleina) ja yksi sonnivasikka. Muuta moitittavaa sonnista ei ole kuin että ainakin meillä poikimisten kanssa on ollut enemmän tai vähemmän ongelmia ja kaikkia on jouduttu avustamaan, varsinkin näiden kahden viimeisen vasikan kohdalla

Tässä kuvaa sonnivasikasta, joka sai nimekseen Helle:

Helle

S. 12. 7. 2010

Emä: Vekkuliina Isä: Haapalan Satsi (FFF 93718 B)     Emänemä: Paulina Emänisä: Nuuttilan Lirkko (FFF 92355 B)