Perjantaina päättyi Ylhän maallinen vaellus... Kuten olen kertonut täällä, poikimisen jälkeen jalat menivät Ylhällä kipeiksi eikä se enää parantunut siitä. Kipulääkkeillä sen olon sai aina hetkeksi paranemaan mutta kipu aina vaan palasi ja palasi. Loppuvaiheessa oli ylösnouseminen yhtä tuskaa, raukka ei saattanut maata kun kävi kipeää eikä saattanut seistä kun kävi vieläkin kipeämpää...

Perjantaina sitten soitettiin eläinlääkäri, joka ei enää nähnyt muuta apua vaivaan kuin Ylhän lopettamisen. Nyt ei enää Ylhään satu, siellä metsän keskellä rauhassa saa levätä meidän lehmien omalla hautausmaalla...

Tää vuosi on tosi synkkä. Lehmiä on pitäny poistaa ja kolme on jouduttu lopettamaan. On ollut utaretulehdusta, tiinehtymättömyyttä ja huonoa tuuriakin kai. Taitaa olla ihan mahdoton ajatus että loppuvuosi sujuisi yhtään paremmin... Ainakin nyt tuntuu siltä...